Kun äitini ja siskoni olivat täällä käymässä, niin äiti huomautti jo ensimmäisen päivän jälkeen, että nyt on kyllä vielä rennommaksi elämä täällä muuttunut. En ole ikinä stressaillut tai kiirehtinyt asioiden kanssa ja täällä on tullut tätä sabai sabai elämäntyyliä otettu käyttöön ihan kunnolla ja sen näköjään huomaa. Miksi ihmeessä sitä edes kiirehtisi? Ei mulla ole täällä kiire yhtään mihinkään, tiedän, että ehdin kokea kaiken ilman ainaista stressiä ja kiirettä.
Poikaystäväni sanoi myös, että minun kanssa oli nyt ihan erilaista lomailla kun ei ollutkaan joka aamu 08:00 kello soimassa auringon ottoa varten vaan nyt kun täällä vietelläänkin enemmän aikaa niin ei sitä pidäkkään olla auringossa 10tuntia per päivä, kyllä se rusketus sieltä tulee. Uskon tämän reissun myös muuttaneen minua matkustajana. Ennen halusin mennä ainoastaan lähirannalle tai uima-altaalle makoilemaan koko päiväksi, mutta nyt olenkin tajunnut, että ehkä sillä rusketuksella ei ole oikeasti niin suurta merkitystä vaan olisi oikeasti hieno kokea ja nähdä sitä maata mihin matkustaa. En usko, että pystyisin reppureissailemaan, mutta reppureissailun kaltainen matkustelutyyli voisi olla juuri minulle sopiva. Menisin johonkin kaupunkiin ja siellä olisi yksi paikka jossa pääasiassa asustelisin, mutta tekisin sieltä pari yötä kestäviä reissuja lähi paikkoihin.
Tällä hetkellä onkin tunne etten halua palata takaisin Suomeen. En halua aloittaa töitä ja joutua miettimään opparin aloittamista. Olen rakastunut helppouteen. Tällaistäkö elämä täällä olisi pitkällä kaavallakin? Todellakin kävisi mulle!! Jos thaimaalaiset voivat elää näin rentoa elämää täällä, niin miksi ihmeessä minä en voisi. Haluan tällä hetkellä niin paljon palata takaisin jo tänne, vaikka en ole viedä edes lähtenyt. Nyt pitäisikin koittaa vain nauttia näistä viimeisistä viikoista täällä, eikä miettiä tulevaa (ahdistavaa) kotiinpalua. Eikä sitä koskaan tiedä jos vaikka valmistumisen jälkeen tänne palaisinkin… Eikun töitä hakemaan vaan!
Pakkohan se on myöntää, että eihän se elämä täällä olisi oikeasti tällaista jos tänne jäisi pidemmäksi aikaa, ellei sitten jotain lottovoittoa sattuisi saamaan. Tällä hetkellä käyn koulussa kaksi kertaa viikossa, joten jos tänne haluaisin palata niin töitä pitäisi oikeasti tehdä paljon useammin, ja eiköhän se työskentely kuitenkin hieman rankempaa olisi kuin tämä koulunkäynti täällä, valitsimme kuitenkin melkein kaikista helpoimmat kurssit joita pystyi ottamaan.
Kaiken kaikkiaan olen ollut maailman tyytyväisin päätökseen, että lähdin vaihtoon, juurikin Phukettiin ja Thaimaahan. Vaikka kaikki on ihmetellyt Phuketin valintaan niin en koe tässä olleen mitään negatiivista. Täältä on helppo lähteä tutkimaan koko Thaimaata, ja monet vaihtarit lähtevät myös muihin Aasian maihin reissailemaan samalla. Phuketista tosiaan löytyy paljon turisteja, mutta minusta on ollut myös ihanaa olla turistien parissa, tavata ja jutella eri maalaisten ihmisten kanssa. Täällä on lämpöä ja iloista tunnelmaa, mitä muuta sitä voisikaan vaihdolta toivoa. Olen kasvanut täällä paljon ihmisenä ja olen oppinut itsestäni paljon. Olen aina ajatellut, että menestys mitataan siitä kuinka korkealla tasolla sitä työskennellään yrityksessä, mutta nyt koen haluavani olla mielummin onnellinen kuin se iso kiho siellä johdossa. Olen saanut olla täällä onnellinen ja nauttia joka hetkestä, tätä tunnetta haluan ylläpitää ikuisesti.
Sabai sabai ja muistetaan kaikki vähentää stressaamista ja nauttia hetkistä joita saamme tässä kauniissa maailmassa viettää. Elämää ei saa ottaa liian tosissaan!
Ja loppuun vielä vähän Sabai Sabai musaa Bird & Sekiltä.
Ihana kirjoitus! Oon sun kanssa samaa mieltä tosta onnellisuudesta ja menestyksen mittaamisesta. Tittelit, materiaali tai huippukoulutus eivät takaa onnea. Se onkin jännä miten useimmiten köyhemmissä maissa ihmiset ja etenkin lapset vaikuttavat aina jotenkin leppoisilta, vapautuneilta ja onnellisilta. Mutta he ovatkin varmaan tajunneet, että onneen riittää katto pään päällä ja läheiset ihmiset :) jotenkin näin mä asian näkisin!
VastaaPoistaJep, länsimaissa on vaan niin kova kilpailu keskenämme ja meille on opetettu, että se kellä on hienoin auto tai talo on ne menestyneimmät ja onnellisimmat. Totta kai raha helpottaa elämää, mutta haluaisin niin paljon saada tuotua itselleni mukana täältä vähän tätä elämän rentoutta ja ymmärrystä, että millään materialla/rahalla ei ole väliä ellen ole onnellinen. Meillä täällä thaimaalaiset opiskelijatkin sanoivat, että Suomesta tulee mieleen ekana isot itsemurhaluvut kun heiltä kysyttiin mitä he tietävät Suomesta ja niinhän se on… Vaikka meillä paperilla pitäisi asiat olla paremmin kuin ihmisillä täällä niin ei tällaisten lukujen perusteella se ole totta. Onnellista jatkoa sinulle. <3
Poistaihana saana <3 mulle alkaa toukokuussa stressitön elämä koulutus, kiitos!
VastaaPoistaIhana sinä. <3 Haha, hengailet vaan mun ja Maurin kanssa ni stressi karkaa pois.. =)
PoistaMun kommentti tais poistua kun sähellän täällä..:'D
VastaaPoistaMutta piti sanoa että on aina yhtä ihana lukea näitä kirjotuksia, erityisesti tätä mistä näkee miten onnellinen oot oikeasti�� kyllä tulee itelle niin hyvä fiilis kun saat nähdä, kokea ja elää täysillä nauttien �� Tämmöstä ystävä haluaa kuulla, oot rakas ❤
voii, rakas olet ihana !! <3
Poista