Sabai sabai

Tajusin meidän vieraiden täällä ollessa, että kuinka erilainen asenne on jo itselle täällä ollessa tullut. Olen aina ollut rento enkä stressaile turhaan, mutta täällä se on mennyt jo ihan uusille leveleille. Oon niin onnellinen, että täällä pystyy vaan ja ainoastaan ottamaan rennosti ja nauttia elämästä. Täällä on pystynyt jättämään kaikki mieltä rasittavat asiat pois. Haluaisinkin ottaa mukaani vähän tätä huoletonta elämää mukaani täältä. Thaimaassa kaikki onkin sabai sabai -asenteella liikenteessä eikä kenelläkään ole kiire mihinkään.



Kun äitini ja siskoni olivat täällä käymässä, niin äiti huomautti jo ensimmäisen päivän jälkeen, että nyt on kyllä vielä rennommaksi elämä täällä muuttunut. En ole ikinä stressaillut tai kiirehtinyt asioiden kanssa ja täällä on tullut tätä sabai sabai elämäntyyliä otettu käyttöön ihan kunnolla ja sen näköjään huomaa. Miksi ihmeessä sitä edes kiirehtisi? Ei mulla ole täällä kiire yhtään mihinkään, tiedän, että ehdin kokea kaiken ilman ainaista stressiä ja kiirettä.

Poikaystäväni sanoi myös, että minun kanssa oli nyt ihan erilaista lomailla kun ei ollutkaan joka aamu 08:00 kello soimassa auringon ottoa varten vaan nyt kun täällä vietelläänkin enemmän aikaa niin ei sitä pidäkkään olla auringossa 10tuntia per päivä, kyllä se rusketus sieltä tulee. Uskon tämän reissun myös muuttaneen minua matkustajana. Ennen halusin mennä ainoastaan lähirannalle tai uima-altaalle makoilemaan koko päiväksi, mutta nyt olenkin tajunnut, että ehkä sillä rusketuksella ei ole oikeasti niin suurta merkitystä vaan olisi oikeasti hieno kokea ja nähdä sitä maata mihin matkustaa. En usko, että pystyisin reppureissailemaan, mutta reppureissailun kaltainen matkustelutyyli voisi olla juuri minulle sopiva. Menisin johonkin kaupunkiin ja siellä olisi yksi paikka jossa pääasiassa asustelisin, mutta tekisin sieltä pari yötä kestäviä reissuja lähi paikkoihin.



Tällä hetkellä onkin tunne etten halua palata takaisin Suomeen. En halua aloittaa töitä ja joutua miettimään opparin aloittamista. Olen rakastunut helppouteen. Tällaistäkö elämä täällä olisi pitkällä kaavallakin? Todellakin kävisi mulle!! Jos thaimaalaiset voivat elää näin rentoa elämää täällä, niin miksi ihmeessä minä en voisi. Haluan tällä hetkellä niin paljon palata takaisin jo tänne, vaikka en ole viedä edes lähtenyt. Nyt pitäisikin koittaa vain nauttia näistä viimeisistä viikoista täällä, eikä miettiä tulevaa (ahdistavaa) kotiinpalua. Eikä sitä koskaan tiedä jos vaikka valmistumisen jälkeen tänne palaisinkin… Eikun töitä hakemaan vaan!

Pakkohan se on myöntää, että eihän se elämä täällä olisi oikeasti tällaista jos tänne jäisi pidemmäksi aikaa, ellei sitten jotain lottovoittoa sattuisi saamaan. Tällä hetkellä käyn koulussa kaksi kertaa viikossa, joten jos tänne haluaisin palata niin töitä pitäisi oikeasti tehdä paljon useammin, ja eiköhän se työskentely kuitenkin hieman rankempaa olisi kuin tämä koulunkäynti täällä, valitsimme kuitenkin melkein kaikista helpoimmat kurssit joita pystyi ottamaan.




Kaiken kaikkiaan olen ollut maailman tyytyväisin päätökseen, että lähdin vaihtoon, juurikin Phukettiin ja Thaimaahan. Vaikka kaikki on ihmetellyt Phuketin valintaan niin en koe tässä olleen mitään negatiivista. Täältä on helppo lähteä tutkimaan koko Thaimaata, ja monet vaihtarit lähtevät myös muihin Aasian maihin reissailemaan samalla. Phuketista tosiaan löytyy paljon turisteja, mutta minusta on ollut myös ihanaa olla turistien parissa, tavata ja jutella eri maalaisten ihmisten kanssa. Täällä on lämpöä ja iloista tunnelmaa, mitä muuta sitä voisikaan vaihdolta toivoa. Olen kasvanut täällä paljon ihmisenä ja olen oppinut itsestäni paljon. Olen aina ajatellut, että menestys mitataan siitä kuinka korkealla tasolla sitä työskennellään yrityksessä, mutta nyt koen haluavani olla mielummin onnellinen kuin se iso kiho siellä johdossa. Olen saanut olla täällä onnellinen ja nauttia joka hetkestä, tätä tunnetta haluan ylläpitää ikuisesti.

Sabai sabai ja muistetaan kaikki vähentää stressaamista ja nauttia hetkistä joita saamme tässä kauniissa maailmassa viettää. Elämää ei saa ottaa liian tosissaan!

Ja loppuun vielä vähän Sabai Sabai musaa Bird & Sekiltä.

Matka paratiisiin

Sain Villen tänne viikoksi kanssani, kun taas tuo Hannu (=Essi) sai Keijon (=Anni) kaverikseen pariksi viikoksi, niin epäreilua. Onneksi kuitenkin saatiin tehtyä vaikka mitä tuon viikon aikana ja saimme nauttia toistemme seurastakin. Hauska viikko takana päin ja sitä muistellaan kyllä suurella lämmöllä. Oli hauska huomata kuinka sitä onkaan jo tottunut tähän Thaimaa elämään, koska tuntui ihan kuin olisi ollut myös lomalla kun päästin vähän eri maisemiin ja tehtiin eri juttuja!

Hotelli ylläriä seurasi toinen ylläri eli lähtö Khao Lakiin ja retki Similansaarille.



Ostettiin Khao Lakista päivän kestävä retki saarille, joka oli minusta hyvä päätös. Nähtiin pari eri saarta ja päästiin sukeltelemaan eri kohtiin saarta. Saarille ei tainnut edes päästä muuten kuin tällaisilla retkiveneillä, sinne voi siis jäädä myös yöksi. Meidän pitikin alkuperäisten suunnitelmien mukaan jäädä yöksi sinne, mutta telttamajoitus ei innostanut ihan jokaista. Saarella on myös bungalow majoitusta 50e/yö hintaan. Olisi ihan hauska kokea miltä siellä olisi näyttänyt kun kaikki retkeilijät olisivat lähteneet pois, olisiko saari hiljentynyt edes vähän. Populaa ja kiinalaisia turisteja riitti tuollakin nimittäin makuuni ihan vähän liikaa.



Yövyttiin lähellä satamaa, josta lähti veneet kohti Similansaaria, joten meidän hotellilta kesti vain noin 15minuuttia satamaan, vaikka oli aikainen aamu niin omat synttärit ja nähdyt kuvat Similansaarista sai vähän pirteyttä aamuun. Sain vähän onnittelu laulua aamupalani lomassa, joten miten voisikaan päivä paremmin alkaa. Ei kyllä tuntunut yhtään synttäreiltä, koska aina niitä on vietelty lumen keskellä. No nyt on 22-vuotta plakkarissa, toivottavasti tässä nyt vaan sitten käy kun viineille ja paranen vaan vuosi vuodelta…

















Honeymoon Beach oli aivan järkyttävän kaunis.















Similansaarille tehdään retkiä myös Patongista päin, joten suosittelen tekemään päivän reissun näihin kauniisiin maisemiin jos vain samoilla seuduilla on. Kaunein paikka Thaimaassa missä olen itse täällä nyt käynyt. Jos sinne pääsisi vähän halvemmalla niin tekisin kyllä mielelläni toisen reissun sinne, ja mielelläni jäisin yöksi.

Weekend mood

On nää viikonloput kyllä rankkoja. Täällä sitä kirjoitellaan murtuneen pottuvarpaan kera. Koko viime viikko oli vauhtia täynnä, sillä oli Annin vika viikko menossa täällä ja me lähdimme Phi Phille. Olen kyllä niin rakastunut Phi Phin tunnelmaan, niin rentoa meininkiä ja kauniita maisemia.



Päätin Phi Phillä, että meidän on pidettävä asuntomme altaalla pool partyt, joten parille henkilölle viestit ja se oli päätetty.





Essi ja minä olimme ostaneet todella mageet hawaii paidat meille kaikille Phi Phille lähtijöille, että olisimme käyttäneet siellä niitä, mutta kun saavuimme Phi Phille niin tajusin samalla sekunilla, että hemmetti paidat jäivät Phukettiin. No, nyt saimme sitten syyn käyttää paitojakin ;).







Pool partyt sujui loistavista, jos nyt ei tätä murtunutta varvasta oteta huomioon, mutta hauskaa silti oli ja pilkkuun asti jatkettiin vaikka varvasta särki. Murtumaa ei voi edes laittaa humalan piikkiin, vaan Essi ja minä yritimme ottaa kuvaa jossa hyppäisimme ilmaan valaiden kanssa ja en osanutkaan laskeutua aamutossut jalassa ihan niin hyvin vaan laskeuduin suoraan varpailleni. No, vahinkoja sattuu ja niistä vaan oppii ja onneksi ei pahemmin tapahtunut.

Sunnuntaiksi olin myös keksinyt hauskaa tekemistä, Paradise beachillä järjestettiin brunssi ja sinne oli ilmainen sisäänpääsy 11-18, joten pakkohan sinne oli päästä. No, asiat ei mennyt kuin elokuvissa. Edellinen ilta/yö painoi vielä niin paljon Essillä ja minulla, että pääsimme nousemaan sängystä vasta yhden jälkeen. Olokaan ei ollut paras mahdollinen ja ei tehnyt mieli mennä aurinkoon makoilemaan. Päätimme kuitenkin lähteä kohti Paradise beachiä, emme kuitenkaan ikinä sinne asti päässet… Meidän olisi pitänyt mennä ensin bussilla Patong beachille ja sieltä toisella bussilla kohteeseen asti. Patong beachille päästessä voimamme oli ihan loppu ja piti käydä hakemassa energiaa Jungceylonin Subwaysta, no pari tuntia siinä meni kun istuttiin Subwayn edessä. Sitten sain tekstiviestin kaveriltamme, että hän näki meidät. Ihmettelimme, että missä ihmeessä hän on kun me emme nähneet. Lopulta meille selvisi, että hänellä on mallikeikka kyseisessä ostoskeskuksessa ja päätimme jäädä katsomaan fashion shown.







Emme edes tienneet, että tämä meidän kaverimme on malli, mutta olisihan se pitänyt tajuta jo Facebook kuvien perusteella. No, mutta saimmepahan nyt tietää. En kyllä ymmärrä miten hän pystyi työskentelemään edellisillan pool partyjen jäljiltä, mutta hyvin meni!

Takana on vähän erilaisempi viikonloppu, mutta todella hauska! Enää ei olekkaan kuin 49 yötä siihen, että pitäisi aloittaa 22tunnin matkustaminen kohti Suomea. Mihin tämä aika on oikeesti mennyt? En tiedä miten pystyn menemään Suomeen ja aloittamaan arjen siellä… Huh! Nyt ei kuitenkaan saisi sitä miettiä vaan nauttia viimisistäkin päivistä kunnolla.

Suomi-bileet

Oltiin jo alkureissusta päätetty, että meidän pitäisi järkätä Suomi-bileet meidän buddyille. No, kun saatiin vieraita tänne käymään niin olimme laittaneet heille listat mitä meille pitäisi bileitä varten tänne tuoda. Saatiinkin kerättyä hyvät kasat erilaisia herkkuja ja leipiä, joten bileet oli oikeasti järkättävä. Bileillä oli myös toinen tarkoitus, nimittäin juhlia Jennin ja minun synttäreitä!



Meidän Suomi-bileiden järjestäjien tarkoituksena oli pukeutua sini-valkoiseen, mutta oli muuten vaikeata löytää matkalaukuista sinistä ja valkoista :D !









Saatiin paikalle meidän thaimaalaisia ystäviä sekä pari suomalaista ja saksalaista tyyppiä, jotka asuvat samassa talossa meidän kanssa.







Tarjottavana meiltä löytyi karkkeja, hapankorppua, ruisleipää ja Vaasan taikaruispaloja sekä juomapuolelta löytyi pastillishotteja ja salmarishotteja. Suklaat upposivat kaikille ja myös ruisleipä oli kovassa suosiossa, pahimmasta päästä vieraidemme mielestä olivat salmiakki ja turkinpippurit.

Kun olimme tarpeeksi syöneet makeaa niin olikin aika jatkaa iltaa Banglalle tanssimaan, kuitenkin Bangla oli sen verran täysi ettei sielä tuntunut olevan tilaa edes tanssia. Olenkin sitä mieltä, että Banglalla on kivempaa arkena kun siellä ei ole ihan niin paljon porukkaa tallomassa varpaita ja tönimässä kyynerpäillä.

Yllätys numero kaksi

Hotelli viikonlopun jälkeen oli toisen yllärin vuoro eli reissu Khao Lakiin ja Similansaarille. Oli hauska tehdä juttuja, joita ei itsekkään ollut tehnyt täällä ja sen takia varmaankin tuli niin hyvä lomamoodi päälle itsellekkin.



Lähdettiin Khao Lakiin kohti maanantai aamuna. Oltiin jo etukäteen päätetty, että jos taksimatka Khao Lakiin ei maksa liikaa niin menemme suoraan taksilla hotellille. No, taksi maksoi 500thb/henkilö, joten päätimme mielummin matkustaa ilmastoidussa taksissa sen pari tuntia kuin paikallisbussissa, vaikka ne ovatkin toimineet hyvin reissuillamme!



Vietimme ensimmäisen päivämme Nang Thong -rannalla. Olin todella yllättynyt, että rannalla ei oikeastaan ollut muita ihmisiä, vaikka hotelleja rannalla olikin. Oli ihana saada olla omassa rauhassa kun vertaa meidän lähellä olevia rantoja, jotka ovat aina täynnä turisteja.















Tykästyin rannan tunnelmaa, jäimmekin loppujen lopuksi rannalle ihan iltaa saakka ja seuraavanakin päivänä päädyimme rannalle iltafruitieille synttäreitteni kunniaksi.







Olimme kävelyllä rannalla ja satuimme kohtaamaan tämän puun johon oli ripusteltu muistoja vuoden 2004 Tsunamissa menehtyneille. Tämä kyllä pysäytti aivan totaalisesti meistä jokaisen ja taidettiin me ryhmän tyttelit siinä pidätellä kyyneliä parhaimman mukaan. Khao Lakiinhan Tsunami iski Thaimaassa pahiten. Tällä rannalla olikin parit isot hotellit, jotka olivat aivan tyhjillään ja rempallaan, oletimme näiden autioituneiden hotellien kokeneen kovia Tsunamissa ja ne eivät olleet pystyneet uudelleen korjauksiin, joten siellä ne nököttivät tyhjillään. Koitimme hieman ilta pimeässä käydä kurkkimassa miltä niissä raunioissa näyttää, mutta ei siellä pimeässä kauheasti nähnyt. Kuitenkin tästä kurkkimisreissusta jäi todella pelottava ja koskettava kokemus itsessään. Ei näin pieni ihmismieli pysty käsittelemään tätä suurta katastrofia, mitä tässä maassa on tapahtunut. On hirveä ajatella kuinka moni paikallinen kenen kanssa asioitiin, on menettänyt isänsä, äitinsä, sisaruksen ja muita läheisiä.







Jäimme rannalle vielä ihastelemaan auringonlaskua. Nyt on monet auringonlaskut nähty, mutta ei niihin voi vaan kyllästyä, aina yhtä kaunista! Nyt pitäisi vielä saada itsensä revittyä sängystä ylös katsomaan auringonnousu.

Khao Lak oli ihana ja rauhallinen, kauniita rantoja olisi riittänyt vaikka millä mitalla, mutta päädyimme kuitenkin tähän meitä lähimpään rantaan ja pidin sen tunnelmasta todella paljon. En kuitenkaan varmaan itse viihtyisi Khao Lakissa kovinkaan kauaa, koska se on kovin hiljainen paikka, kuitenkin se oli minusta todellakin kokemisen arvoinen paikka. Seuraavana päivänä olikin retki Similansaarille edessä joka tarkoitti aikaista heräämistä, joten rannalta suunnattiin syömään pikaisesti ja kohti unimaailmaa.